Koulujen erikoistumisesta

Aamulla radiouutisissa kuulin, kuinka opetusministeri Jukka Gustafsson oli huolissaan koulujen erikoistumisesta. Hänen mielestään ei tarvita lisää voimakkaita ja kapea-alaisia painotuksia. Minulle tuli olo, ettei ministeri tunne koulujen nykyistä painotusopetusta. Lapseni on ollut Rastaalan koulun musiikkipainotteisella luokalla neljä vuotta, eikä tulisi mieleeni kuvata painotusta voimakkaaksi saati kapea-alaiseksi. Onpahan vain luokka, jolla on vähän enemmän musiikin tunteja ja opettaja, joka on innostunut musiikista.

Erikoistumisen vastustamisen takana on tietenkin huoli koulujen eriytymisesta hyviin ja huonoihin, kun vanhemmat etsivät lapsilleen parasta mahdollista opinahjoa. Minäkin haluan kaikille hyvän peruskoulun. En toivo eliittikouluja ja tavallisen rupusakin kouluja erikseen – kaikilla on oikeus hyvään opetukseen.

En vain usko, että painotusluokkien vähentäminen parantaisi koulujen tasavertaisuutta. Pikemminkin päinvastoin: mitä vähemmän painotusluokkia on tarjolla, sitä tiukempi kilpailu niihin pääsemisestä käydään. Kun painotusluokkia on riittävästi tarjolla, ne eivät ole mikään eliitin oma juttu vaan ihan tavallisten koulujen tavallisia luokkia. Rastaalan koulussa kaikki tokaluokkalaiset kävivät musikaalisuustestissä ja siinä parhaiten pärjänneille ehkä kolmasosalle suositeltiin musiikkiluokkaa. Suurin osa musiikkiluokan oppilaista oli siis jo aiemmin koulun oppilaita. Muutamia innokkaita toki hakeutui musiikkiluokalle kauempaakin, ja se heille suotakoon.

Suomessa on tutkitusti
kouluviihtyvyys selvästi huonompaa kansainvälisissä vertailuissa kuin oppimistulokset. Jos kiinnostava painotus motivoi lapsia ja nuoria ja saa heidät viihtymään paremmin koulussa, mikäpä sen hienompaa. Ainoa tasa-arvo-ongelma, jonka minä näen painotusluokissa, on se, että ne eivät ole kaikkien kiinnostuneiden saatavilla yhtä lailla. Jotta painotusluokat olisivat kaikkien saatavilla tasavertaisesti, niitä tulisi olla riittävästi ja kunnan tulisi tarvittaessa kustantaa matkakulut myös niihin. Espoo voisi ottaa mallia Helsingistä, jossa kaupunki maksaa matkat myös painotettuun opetukseen, jos koulumatkan pituus oikeuttaa koulumatkatukeen. Sama pätee tietenkin harvinaisiin kielivalintoihin, vieraskieliseen opetukseen yms. jonka takia voi koulumatka pidentyä.

Meillä on onneksi Suomessa hieno koulujärjestelmä, jossa mitkään jatko-opintomahdollisuudet eivät rajaudu pois sen perusteella, millaisia valintoja peruskoulussa tekee. Oikeastihan sillä ei jatko-opintojen kannalta ole mitään väliä, millä tavalla painotetulla luokalla koulunsa käy. Jos haluaa harrastaa vakavissaan musiikkia tai urheilua (joissa varhainen aloitus voi olla edellytys ammattiuralle), se onnistuu kyllä vapaa-ajallakin. Muuten ihan tavallisillakin luokilla opettajat voivat tarjota sopivia haasteita aiheesta kiinnostuneille oppilaille ja vanhemmat tukea oppimishaluista lasta.

Aikuisuutta ja työelämän haasteita ajatellen selkein puute kouluissa on ehkä kielivalintojen suppeus – kieliä kun oppisi parhaiten nuorena ja lapsille suunnattua kieliopetusta ei juurikaan ole tarjolla harrastuspohjalta. Toisaalta on vaikea ennustaa, kenen työuralla venäjä olisi must ja kenelle taas espanja tarjoaisi 20 vuoden kuluttua lukemattomia mahdollisuuksia. Lapseni kouluvaihtoehtoja tutkiessani kiinnitin huomiota siihen, että vain yhdessä peruskoulussa Espoossa on mahdollista opiskella venäjän kieltä ja sielläkin se olisi pitänyt valita jo alakoulussa. Lisää venäjää tarjolle ja myös yläkoulussa alkavana!

Espoossa on mielestäni kohtuullisen paljon tarjolla painotettua opetusta. Sen tulisi olla kaikkien saatavilla asuinpaikasta tai perheen varallisuudesta riippumatta, eli kaupungin tulisi järjestää matkat niihin samoilla ehdoilla kuin lähikouluunkin.

Sitä vähäistä valinnanvapautta, jota muuten niin kovin yhtenäinen peruskoulu oppilaille jättää, ei saa vähentää. Siitä pitää ottaa kaikki irti, lasten ja nuorten omien kiinnostusten mukaisesti!

2 vastausta artikkeliin ”Koulujen erikoistumisesta

  1. Mitenkäs on laita näiden elitististen lukioiden kanssa ( vrt. lukiovertailu vuosittain), joiden ”painotettu” opetus perustuu oppilaan keskiarvoon. Siis painotetaan sitä, että vain hyvällä keskiarvolla pääsee sisään. Eikös tämäkin pitkässä juoksussa johda koulujen eriytymiseen hyviin ja huonoihin? Pitäisikö keskiarvoon perustuva valinta ehkä kieltää? Miten tässä tapauksessa estetään esim. se, että koulu valitsee lopulta kuitenkin oppilaat keskiarvon perusteella, vaikka ulkokultaisesti valintaperusteena olisikin vaikkapa ”matematiikkapainotus” tms.?

    • Hups, Archien kommenttia unohtui kommentoida täällä (Facebookissa käytiinkin enemmän keskustelua jo). On vaikea keksiä, millä perusteilla lukioihin pitäisi valita, jos ei keskiarvon perusteella. Vaikka olenkin sitä mieltä, että peruskoulun keskiarvon perusteella yhtään minnekään valiseminen on huono ratkaisu, koska arvosanat eivät ole kovin hyvin yhteismitallisia eri opettajien ja eri koulujen välillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *