Kirjastot ovat palaessaankin kauniita

Sain muutama päivä sitten luetuksi loppuun otsikossa mainitun kirjan. Se, että kirja ylipäänsä päätyi käsiini vaati ovelan kirjastotyöntekijän ammattitaitoisuutta: Hyllyyn lähelle kirjaston sisäänkäyntiä oli koottu ilmeisesti kirjastoihin liittyviä kirjoja (jotka keskimäärin eivät herättäneet mielenkiintoa ulkoasullaan). Monien kirjojen kansiin oli kuitenkin teipattu pieniä paperilappuja, joissa luki jotain. Uteliaana ihmisenä minun piti tietenkin tutkia, mistä on kyse. Hassua, laput olivat englanniksi, vaikka kirjat olivat enimmäkseen suomeksi. En vieläkään tiedä miksi. Niiden ansiosta joka tapauksessa minä pysähdyin ja muutamaan kirjaa silmältyäni päätin lainata kirjan, jolla oli noin outo nimi ja joka tämän salaperäisen vieraalla kielellä kirjoitetun paperilapun mukaan voisi tarjota pohdittavaa teknologian vaikutuksista maailmanmenoon (mikä on eräs kiinnostuksenkohteeni).

In this pamphlet, the chief librarian of the Finnish National Library discusses the meaning of libraries in today’s society. Is Google – and the Internet in general – a threat to the library instituion?

Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm kirjoittaa rakkaudella kirjastoista nostaen esiin monipuolisen ja sekalaisen valikoiman näkökulmia. Suurin osa kirjasta kertoo kadonneista kirjoista ja kirjastoista. Palanut, varastettu, tuhottu, muuten vain kadonnut. Kirjastojen historiasta jäi mieleeni esimerkiksi gettojen kirjastot, Hitlerin kirjasto ja montako kirjastoa Aleksandriassa oikein paloi. Kirjan nimi on erään katsojan toteamus Sarajevon kirjaston yli miljoonan kirjan palaessa vuonna 1992.

Kirjassa pohditaan, mitä meistä jää jäljelle. Usein väitetään, että Internetiin kerran päätynyttä aineistoa ei saa sieltä pois. Ei se ihan niin mene. Suuri osa netissä joskus olleesta sisällöstä katoaa. Jättämättä edes vapaakappaleita kansalliskirjastoon, kuten painotuotteista jää. Usein väitetään myös, että kaiken saa nykyään netistä. Ei saa. Teen graduani 1200-luvulla eläneestä fransiskaaniveli Roger Baconista. Netistä löydän kyllä aika hyvin tietoa siitä, mitä kirjoja minun kannattaa hankkia käsiini, mutta itse noita kirjoja harvoin on saatavilla muuten kuin paperilla. Kaikkea ei saa edes kirjakaupasta tilaamalla, mutta kirjastosta voi saada senkin kirjan.

Miksi Internet ei ole kirjasto? Ekholmin mukaan kirjasto ei ole koskaan satunnainen kokoelma kirjoja vaan jollain tavalla luokiteltu, järjestetty ja valikoitu kokoelma. Kaikki kirjat eivät ole yhtä hyviä ja kaikki tiedon nimellä kulkeva yhtä oikeaa. Itse kyllä uskon myös netin mahdollisuuksiin tarjota järjestellympää tietoa – netti kehittyy jatkuvasti. Niin kehittyy kyllä kirjastokin. Olen ihaillut usein nykykirjastojen monipuolista kulttuuritarjontaa. Pienissäkin kirjastoissa on uusia ja kiinnostavia kirjoja. Kirjojen lisäksi voin katsella taidetta, käyttää tietokoneita ja kokoustiloja, osallistua kirjallisuuspiireihin ja erilaisiin tapahtumiin ja lainata vaikkapa pelejä. Kirjastossa voi tulla vastaan vaikka joukko lapsia, joka haluaa harjoitella videoprojektiaan varten. Kirjastoja tarvitaan edelleen.

Ekholm käsittelee myös kirjastojen nettisuodattimia:

Haluammeko, että Suomi tunnetaan maana, jossa kirjastot sensuroivat nettisisältöä?

En halua.

2 vastausta artikkeliin ”Kirjastot ovat palaessaankin kauniita